Olen vuonnan -66 syntynyt Helsingissä asuva taidehistorioitsija.

Vuodesta 2006 lähtien olen ollut aktiivisesti mukana yksityisenä toimijana löytökoiratoiminnassa tiedottaen ulkomaisista kulkukoirista ja hylätyistä koirista ja  löytökoiratoiminnasta Suomessa. En edusta mitään yhdistystä.

Koirahistoriani

Ensimmäisen koirani Oron adoptoin Teneriffalta Bunta Bravan koiratarhasta vuonna 1990. Oro rakasti merta ja eli melkein 15-vuotiaaksi. Kun Oro kuoli en aikonut ottaa enää koiraa. Toisin kävi. Eksyin Espanjasta löytökoiria tuovan yhdistyksen  sivuille, missä silmiini osui kuva ja kertomus 8-kuukauden ikäisesta Tami koirasta. Ulkonäöllisesti Tami muistutti kuvassa jonkin verran Oroa ja kun esittelytekstissä kerrottiin että Tami tulee toimeen kaikkien koirien kanssa olin päätökseni tehnyt siitä että tarjoaisin Tamille pysyvän kodin.

Tami osoittautui haasteellisemmaksi kuin olin osannut kuvitella. Tamilla on todella vahva metsätysvietti ja ensimmäinen yhteinen vuotemme menikin  Tamin karkureissujen aiheuttaman sydänvärinän merkeissä. Jänikset "itkettävät" Tamia jopa sisällä silloin kun Tami tähystelee ikkunassa. Onneksi Tami on muuten todella sosiaalinen, itsenäinen ja terve koiruli. 

Vuonna 2007 meidän perheeseen liittyi Blas, joka on samalta Fuengirolassa sijaitsevalta P.A.D:n tarhalta kuin Tami. Jo lyhyen perheessä olon aikana Blas ja Tami ovat kovasti kiintyneet toisiinsa.

Unelmani on, että joku päivä koiratarhoja ei enää olisi ja jokaisella koiralla maailmassa olisi koti ja ihminen joka huolehtii koiran hyvinvoinnista.